Saimaa-ilmiö 2026: Kävi miten kävi, nyt tehdään Saimaa-ilmiö!

”Saimaa-ilmiö” on monille tuttu nimi valkokankaalta. ”Meillä on Kaurismäkien hyväksyntä nimen käyttöön tässä yhteydessä”, vakuuttaa Anu-Anette Varho, Saimaa-ilmiö 2026:ksi nimetyn kulttuuripääkaupunkihaun koordinaattori. Omalaatuinen musiikkidokumentti järvimaisemissa ei välttämättä ole kovin kaukana siitä hengestä, mitä kulttuuripääkaupunkivuodelta haetaan.

Neljän maakunnan yhteistä sillanrakentamista

Saimaa-ilmiön taustalla on neljän maakunnan yhteinen tahto hakea Suur-Saimaan aluetta Savonlinna kärkenään Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Jo valmisteluvaiheessa on tehty lujasti töitä, jotta kulttuuripääkaupunkivuosi – jos se Savon ja Karjalan alueelle saadaan – olisi kaikkien Saimaan äärellä olevien kaupunkien yhteinen.

”Poikkeuksellisen laajan satelliittimallin taustalla on alueen historia. Suur-Saimaan ja Vuoksen vesistön alueella Savonlinnalla on ollut yhdistymispaikan asema. Ympärillä ovat maakuntien keskuskaupungit Kuopio, Mikkeli, Joensuu ja Lappeenranta”, Varho kuvailee.

Saimaa-ilmiö 2026 -hakua rakennetaan ylimaakunnallisesti ”Sillanrakentajiksi” nimetyllä joukolla, jossa ovat mukana Savonlinnan, Mikkelin, Kuopion, Joensuun ja Lappeenrannan kaupunkien edustajat, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot sekä Itä-Suomen yliopisto. Viimeksi mainitun johdolla valmistellaan tutkimustietoa, selvityksiä ja arviointia Tutkimuksella tukea – Savonlinna Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 -hankkeella.

Aluekehittäminen on yksi kulttuuripääkaupunkivuoden tärkeimmistä motiiveista. Varhon mukaan prosessista on jo nyt ollut merkittävää hyötyä alueelle.

Kokonainen järviseutu kulttuuripääkaupunkina olisi vielä joitain vuosia sitten ollut radikaali ehdotus, mutta nyt aika on Saimaa-ilmiön kaltaisten mallien puolella.

”On hienoa, että hakijat itsekin luovat muutosta instituution. Ehkä nimen 'kulttuuripääkaupunki' voisi muuttaa, mutta toisaalta, on arvokasta, että hakijat pääsevät mukaan kulttuuripääkaupunkien yhteiseen perheeseen ja voivat näin saada arvokasta oppia.”

Järvi-Suomen rihmasto

Ilmiömäisyys on Saimaa-ilmiö 2026:n kattoteemana. Ilmiömäinen-sana yhdistetään niin ihmisiin, elämyksiin kuin luontoonkin. Alateemat ovat Veden voimalla, Yhdistävillä silloilla ja Itäisellä ilolla.

Vesi on itäisen Järvi-Suomelle ilmeinen teema, ja siitä halutaankin ottaa kaikki irti – oli kyse sitten höyrylaivoista tai ympäristönsuojelusta.

Yhdistävillä silloilla viitataan paitsi alueen moniin siltoihin myös kuvaannollisempiin yhteyksiin vaikkapa itäiseen naapuriin tai digitaalisuuden kautta kaikkialle.

Itäisellä ilolla lupaa rohkeasti tarjota kävijöille ”aitojen ihmisten seuraa”. Itäiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu alueen ruokakulttuuri mutta myös uusien tulijoiden hyväksyminen.

Saimaa-ilmiö 2026 -teemat ovat löytyneet yhteistyön kautta. Keskuskaupungeissa on järjestetty ideointi- ja keskustelutilaisuuksia ja yllättäviäkin tahoja on liittynyt mukaan. Paikallisidentiteetin vahvistaminen ei alueella ole itsestään selvää, sillä Savo ja Karjala koetaan joskus toistensa kilpailijoinakin.

Varho kutsuu yhteistyöverkostoa rihmastoksi – sienethän voivat olla yhteydessä toisiinsa pitkienkin välimatkojen takaa.

”Alueen toimijat voivat tulla mukaan yhteiseen rihmastoon, jossa oman toimijaverkoston lisäksi haastetaan ideoimaan yhteistyötä muiden toimijoiden, verkostojen ja toimialojen kanssa. Rihmaston tavoitteena on, että näennäisen kaukaiset ja toisiinsa liittymättömätkin asiat voivat kytkeytyä Saimaa-ilmiön kautta yhteen.”

Myö yhessä – ylpeydenaiheita esiin

Saimaa-ilmiö 2026:lla on kaksi koordinaattoria – Varhon lisäksi Reko Tammi.

”Koko matkan ajan on otettu mukaan viestijöitä vahvistamaan tarinaa”, Varho sanoo. ”Myö yhessä" -hengessä mukaan on saatu niin Itä-Suomen museot, orkestereita, teattereita, ruokakulttuurin ja -matkailun toimijoita, lastenkulttuurin tekijöitä kuin liikuntatoimijoitakin.

Moninaisen joukon kanssa vahvaa yhteistä tarinaa tarvitaankin. Saimaa-ilmiö 2026:n näkyvät sanansaattajat – joita kutsutaan Saimaa-ilmiön sytyttäjiksi – ovat julkisuudesta tuttuja itäsuomalaisuuden lähettiläitä: Värttinä-yhtyeen keulakuvana tunnetuksi tullut Sari Kaasinen, joka toimii myös Sillanrakentajien puheenjohtajana, toimittaja ja monipaikkaisuuden puolestapuhuja Jani Halme sekä yrittäjä ja hotelli Punkaharjun emäntä Saimi Hoyer.

Sytyttäjäkolmikko esittelemässä Saimaan parhaita puolia

”Itä-Suomea koskeva uutisointi on usein sävyltään ikävää. Tässä työssä ei lähdetä peittelemään vaan katsotaan avoimesti haasteita.” Anu-Anette Varhon suoralle puheelle on syynsä. Alueella, joka pääsee valtakunnallisiin uutisiin eritoten silloin, kun puhutaan työttömyydestä tai muista vaikeuksista, ei voida kevytmielisesti lähteä työlääseen kulttuurikaupunkihakuun.

Varho näkee kulttuuripääkaupunkihaun tarjoavankin mahdollisuuksia hyvien uutisten kertomiseen. Niitäkin nimittäin on: alueella viriää luovien alojen yritystoimintaa ja uusi rajanylityspaikkakin on avautumassa.

Venäjän läheisyys on yksi niistä erityispiirteistä, joita halutaan vahvistaa myönteisessä hengessä. Varho kertoo innostuneesti Virosta saaduista opeista. Tiimin kanssa on käyty tutustumassa niin Tarttoon kuin Narvaan. ”Narvan asema rajakaupunkina oli luonnollisesti meille hyvin mielenkiintoinen.”

Jos kulttuuripääkaupunkititteli saadaan, sillä haetaan tukea strategiseen muutostyöhön, joka ulottuu koko alueelle. Kun kulttuuripääkaupunkivuosi Saimaalla on ohi, Varhon mukaan on syntynyt verkosto, joka toimii positiivisen muutoksen vipuvartena.

Ja vaikka voitto menisi toiseen kaupunkiin, Varho on vakuuttunut, että kisassa on kannattanut olla mukana. ”Itä-Suomen maine omituisuuksineenkin nostetaan nyt rohkeasti kärkeen. Tyypillinen vaatimattomuus sysätään syrjään ja tuodaan ylpeydenaiheita esiin”, Varho sanoo. ”Kävi miten kävi, nyt tehdään Saimaa-ilmiö!”