Suomessa on viime vuosikymmenien aikana laadittu lukuisia luovan talouden selvityksiä ja raportteja, laadittu tilastoja sekä rahoitettu ja toteutettu luovien alojen valtakunnallisia ja alueellisia hankkeita eri ohjelmien kautta. Hankkeiden pohjalta tuotettua vertailu- ja seurantatietoa on käytetty palveluiden ja rahoitusinstrumenttien luomiseen alan yksittäisille toimijoille ja yrityksille. Tehdyn työn taustalla on ollut halu tukea luovan alan toimintaedellytyksiä ja alan yrittäjyyttä. Luovan osaamisen ja luovien alojen potentiaali on havaittu.
Kehittämisen suurimpana haasteena on kuitenkin ollut, miten määritellään luovat alat ja luova osaaminen liiketoiminnan osana ja tuotetaan siten tietoa yritys- ja kehittämistoiminnan tueksi. Luovan alan yrityksiin ja niiden toiminta-ympäristöön liittyviä erityispiirteitä on ollut hankala määritellä ja rajata. Tehdyt toimet ovat syventäneet ymmärrystä luovista aloista mutta kokonaisuutena tarkastellen toiminta on ollut varsin sirpaleista eikä tarvittavan pitkäjänteisyyteen ja systemaattisuuteen ole ollut välineitä tai toimijaa.
Pitkään jatkuneesta kehittämistoiminnasta huolimatta määrittely luovien alojen osalta ei ole vakiintunut. Suomessa luovien alojen määrittely pohjautuu useisiin kansainvälisiin malleihin. Käytetyimpien määritelmien mukaan luoviin aloihin luetaan kymmenestä viiteentoista alaa aina taiteen ja kulttuurin ytimestä syntyvästä liiketoiminnasta luovuutta muilla toimialoilla hyödyntäviin tuotteisiin, palveluihin tai toimintamalleihin. Luovien alojen tarkka määrittely on hankalaa, koska luovat alat muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Samoin määritelmä on koettu ongelmalliseksi, koska kaiken yritystoiminnan ja työnteon katsotaan perustuvan luovuuteen, eikä luovuuden yhdistämistä tiettyyn toimialaan pidetä mielekkäänä. Luovista aloista puhuminen ja sinnikkäät yritykset määritellä alojen erityispiirteitä on kuitenkin nostanut tietoisuutta niiden merkityksestä kansantaloudelle.
Liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiin näkökulmaa onkin muutettu yritystoiminnan ja verkostojen kehittämiseen pohjautuvaksi. Liiketoiminnan malli voi olla monistettavaan sisältöön perustuva kuten musiikin tai elokuvien jakelu ekosysteemeineen, palvelujen myynti muiden yritysten lisäarvon tuotannon ja kilpailukyvyn nostamiseksi esimerkiksi muotoilun ja markkinoinnin avulla, tai aikaan ja paikkaan sidottujen tuotteiden ja tapahtumien tuottaminen kuten teatteri ja festivaalit. Näinkin tarkasteltuna yritysten jaottelu ja tilastotiedon kerääminen on hankalaa. Toisaalta kun jaotellaan luovasta osaamisesta ja luovista aloista syntyvä liiketoiminta kolmeen ryhmään, asiakkaiden ja liiketoimintamallien tunnistaminen on helpompaa ja siten ekosysteemisen kehittämisen työkaluilla paremmin lähestyttävissä.
Yritysten ja ekosysteemien jäsentämisen kautta on mahdollista määritellä tarkemmin rahoituksen ja palveluiden kohdentumista ja kehittää niitä tulevaisuuden tarpeita varten. Vain sitä mitä voi ymmärtää, voi kehittää ja vain sitä mitä voidaan mitata, voidaan parantaa.
Luovien alojen kasvun vauhdittamisen täsmätoimia
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on luovien alojen edistäminen nostettu yhdeksi kärjeksi. Sen osalta on kirjattu, että luovien alojen työpaikat lisääntyvät, osuus BKT:sta nousee ja työntekijöiden työskentelyedellytykset paranevat. Joulukuussa 2019 järjestettiin luovan talouden tiekarttaa hahmottavia työpajoja, joihin osallistui laajasti luovan talouden toimijoita. Työpajojen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö jatkoivat edelleen yhdessä alan toimijoiden kanssa tiekarttaprosessia. Prosessin pohjalta on koottu luovaa taloutta edistävät toimenpide-kokonaisuudet, joita lähdetään toteuttamaan askel askeleelta. Toteutuksen koordinoinnista vastaa Business Finland ja sen työtä ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhdessä asettama ohjaustyhmä jota johtaa kansanedustaja Hanna Kosonen.
Miten nykyinen luovan talouden tiekarttatyö sitten eroaa aiemmista kehittämistoimista? Kaksi keskeistä toimintatapaa nousevat tärkeinä esiin: ensinnäkin laaja luovien alojen toimijakentän osallistaminen valmistelutyöhön ja toiseksi työn prosessinomaisuus.
Tiekarttatyössä on kuultu sekä osallistettu eri tavoin mahdollisimman laaja toimijakenttä, jonka näkemysten perusteella tiekarttaan on koottu pääotsikot ja toimenpidekokonaisuudet. Näitä ovat ekosysteemien ja verkostojen tunnistaminen ja arvoketjumuutosten ennakointi, erilaisten osaamispuutteiden korjaaminen, yrityksille suunnattujen kehittämispalveluiden edistäminen, kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseen liittyvät toimenpiteet sekä arviointimenetelmien ja mittareiden kehittäminen. Tiekartta on lähtökohta ja sen toteutus jatkuvasti päivittyvä prosessi, jota tehdään yhdessä luovan talouden toimijoiden kanssa. Työn edetessä nousee esiin uusia kysymyksiä, esteitä tai painottamisen tarpeita, joihin reagoidaan ja tiekartan tavoitteita ja toimenpiteiden toteutusta päivitetään tarpeiden mukaisesti.
Tiekarttaa lähdetään toteuttamaan koronapandemian aikana tilanteessa, jossa monet luovien alojen toimijat ovat joutuneet erityisen hankalaan ja ennakoimattomaan taloudelliseen ahdinkoon. Yllätykset ja epävarmuudet ovat lisääntyneet ja ajattelu- ja toimintatapoja on täytynyt uudistaa nopeastikin. Tiekartan avulla pyritään ratkaisemaan keskeisiä tulevaisuuden kysymyksiä. Sen avulla etsitään uusia verkostoja ja toimintatapoja sekä luodaan uusia politiikkatyövälineitä toimintaympäristön rakentamiseksi, jotta luovat alat ja luovan talouden toiminta kasvavat ja kehittyvät osana talouttamme. Tulevaisuus on avoin myös hyvällä tavalla ja meillä on kaikki mahdollisuudet olla osana menestyvän Suomen tarinaa.
Tämän puheenvuoron kirjoittajat ovat luovien alojen kehittämistyön maratoonareita ja tarkastelevat niiden kehittämistä vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. He muistuttavat, että huolehtimalla resilienssikyvystä, panostamalla sinnikkyyteen, malttiin ja joustavaan yhteistyöhön saavutetaan sirpaleisemmistakin tavoitteista toimiva kokonaisuus.
Kirjoitus sisältyy Aalto-yliopiston CROSSOVER-kokoomajulkaisuun.
Petra Tarjanne on neuvotteleva virkamies työ- ja elinkeinoministeriössa ja Anu-Katriina Perttunen on Creative Finlandin verkostojohtaja