Missä ollaan Rohkeasti reunalla, missä on Enemmän rosoa, missä toimitaan Itäisellä ilolla? Tietysti kolmessa suomalaisessa Euroopan Kulttuuripääkaupunki 2026 -hankkeessa, joista Creative Finland julkaisee juttusarjan. Hyppää hankkeisiin uteliaasti mukaan – vaikuta ja vaikutu.
Kysyimme kolmelta hakijalta, miksi Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli on suomalaiselle kaupungille tavoittelemisen arvoinen. Tässä osassa esittäytyy Tampere. Lue myös jutut Oulusta ja Savonlinnasta!
Kun Suomella oli toinen tilaisuus saada Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli vuodeksi 2011, moni varmasti ajatteli, että Tamperehan se on. Valinta osui kuitenkin vanhaan pääkaupunkiin. ”Turku ja Tallinna muodostivat hyvän temaattisen parin keskiaikaisina kaupunkeina.” Tampere2026-hankkeen luovan johtajan Juha Hemánuksen hyväksyvästä kommentista ei pidä päätellä, että Tampereen kiinnostus titteliä kohtaan olisi sammunut.
”Kulttuuripääkaupunki on EU:n kulttuuripolitiikan isoin ja tärkein brändi, jota kannattaa tavoitella.” Tampereella uuteen kulttuuripääkaupunkihakuun onkin lähdetty kursailemattomalla kunnianhimolla – kaupunginjohtaja Lauri Lylyn suulla ”tehdään tästä ny numeroo”.
Katse tukevasti tulevaisuudessa
Euroopan kulttuuripääkaupunkina toimiminen nähdään ainutlaatuisena tilaisuutena tehdä Tampereen ja koko Pirkanmaan kansainvälistä läpimurtoa. Tavoitetta tukee kulttuuripääkaupunki-instituutiossa tapahtunut kehitys. Kyse ei enää ole palkinnosta kaupungille sen menneistä saavutuksista. ”Se on siirtynyt EU:n työkalupakissa pikemmin sille puolelle, mitä kaupungissa vielä voidaan tehdä – miten kaupungistumisen ilmiöön tartutaan”, Hemánus sanoo.
240-vuotiaana kaupunkina Tampere on Hemánuksen sanoin tuoreessa keski-iässä, jolla on sekä omintakeinen menneisyytensä että odotuksia herättävä tulevaisuus. ”Käynnissä olevan muutoksen intensiteetistä avautuu loistavia mahdollisuuksia.”
Vaikka Tampereella on historian tuomaa kokemusta murroksista, edessä olevat mullistukset ovat senkin mittakaavassa suuria.
Kehittämissuunnitelmien myötä kuva kaupungin ydinkeskustasta muuttuu: liikkuminen uudistuu, kun raitiovaunu aloittaa ja uusi Kansiareena tuo kaupungille täysin uuden keskustan. Viimeksi mainittu liittää Tampereen edelläkävijäkaupunkien joukkoon, jotka vastoin yleistä käytäntöä ovat rakentaneet ison areenan tiiviiseen kantakaupunkiin.
Kun mukaan lisätään koko maata ravistelevat demografiset kehityssuunnat ja jatkuvan kasvun kyseenalaistuminen, ei kuulosta liioittelulta, kun Hemánus sanoo Tampereen ottavan ”isoimman hypyn tuntemattomaan koskaan”.
”Kaikki, mitä kaupungissa nyt tapahtuu, tulee meille ikään kuin kaupanpäällisinä. Ne kuitenkin vahvistavat kulttuuripääkaupunkihaun merkitystä osana Tampereen kaupungin strategiaa.”
Yhdenvertaisuuden kulttuuripääkaupunki
Muutosten keskellä moni voi kokea putoavansa kyydistä. Kulttuuri laajasti ymmärrettynä on aktiivista yhdessä tekemistä, ja siksi sillä on tärkeä tehtävä yhdenvertaisuuden rakentamisessa. Tampere2026:n kattoteemana onkin yhdenvertaisuus.
Hemánuksen mukaan yhdenvertaisuuden periaate on syvällä tamperelaisuudessa, ja sen vaikutuksen voi nähdä läpi historian – otetaan esimerkiksi vuoden 1905 ns. Punainen julistus, jossa vaadittiin yhtenäistä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Haitaksi ei ole sekään, että vastikään huomattavaa kansainvälistä näkyvyyttä saanut Suomen nuori naispääministeri on tamperelainen poliitikko. ”Ilmastonmuutoksen ja muiden yhteiskuntaa haastavien voimien keskellä Tampereen näkökulma on juuri yhdenvertaisuus.”
Kulttuuripääkaupunkivuotta on lähdetty valmistelemaan poikkeuksellisen laajalla osallistamisella. Digitaalisuuden ansiosta joukkoistaminen on voitu vietä aivan toiselle tasolle kuin vielä 15 vuotta sitten.
Pelkät näppärät välineet eivät kuitenkaan riitä: ihmisten pitää itse haluta antaa ideoita. ”Teemojen on oltava sellaisia, että niistä halutaan puhua. Osallisuus ja merkityksellisyys liittyvät yhteen”, Hemánus toteaa.
Mukana on ollut tuhansia kaupunkilaisia ja maakuntalaisia, ja ehdotuksia tapahtumiksi on kertynyt yli 700. Laajojen asukaskyselyjen lopputuloksena on toisinaan sekatavarakauppa erilaisia ideoita, mutta Hemánuksen mukaan teemat ovat loksahtaneet luontevasti paikoilleen. Osin sattumalta niissä toistuu Tampereen kulttuuristrategian painotuksia.
”Näillä kategorioilla on selvä identiteettiä tuottava ja toimintaan haastava voima. Olemme miettineet niitä suhteessa kaupungin historiaan ja ottaneet mukaan ristiriitojakin herättäviä teemoja. Teemojen tulee kestää aikaa, mutta ei toisaalta takertua menneisiin mielikuviin.”
Enemmän rosoa
Teemoissa toistuva sana sisältää viestin: Tampereella on jo tätä, nyt tehdään vain enemmän. Enemmän rosoa antaa arvoa nimensä mukaisesti kaupungin rouheudelle ja ristiriitaisuuksille sekä underground-tekemiselle.
Enemmän kylähyppelyä kannustaa löytöretkeilemään Pirkanmaan alueella ja toivottaa tervetulleeksi uudet tulijat.
Enemmän saunaa julistaa sangen yksiselitteisesti Tampereen saunan pääkaupungiksi.
Enemmän leikkiä taas kutsuu käyttämään kaupunkia leikkikenttänä, ja nostaa paikallista osaamista pelien, urheilun ja elämystalouden saralla.
Teemoille ei ole valittu henkilöitä kasvoiksi ja Hemánuksen mielestä se olisi turhaa. ”Rosoa voi nähdä yhtä hyvin Minna Canthissa kuin Juice Leskisessä.”
Tampere ei ole enää väestömäärältään Suomen toiseksi suurin kaupunki, mutta mielikuvallisesti se on monelle yhä sitä.
Seuraava askel olisi siirtyä pois kansallisesta sarjasta niitten kansainvälisten kaupunkien joukkoon, jotka ovat onnistuneet nousemaan pääkaupungin varjosta esiin. ”Me lähdemme tekemään vahvaa kakkoskaupunkibrändiä Suomeen”, Juha Hemánus vakuuttaa.
Inspiraatiosta ei ole pulaa, kun katsoo viimeaikaisia Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Hemánuksen listalta löytyvät Ranskan Marseille, Tanskan Aarhus, Liettuan Kaunas ja Viron Tartto. Myös Iso-Britannian Liverpoolista, Itävallan Linzistä, Ruotsin Uumajasta ja Alankomaiden Leeuwaardenista löytyy Tampereelle ammennettavaa.
Hemánusta kiehtoo valintaprosessissa mahdollisuus käydä suoraa vuoropuhelua EU:n asiantuntijaraadin kanssa. Tässä kisassa hyvät kandidaatit pääsevät itsekin haastamaan. ”Tampereen tavoitteena ei ole seurata muita suomalaisia kaupunkeja, vaan avautua ulospäin”, Hemánus sanoo.
”Kaupungissa on parhaillaan paljon nuoria opiskelemassa, joilla on terävää ajattelua ja heidän tulisi motivoitua jäämään tänne. Täällä on ennenkin oltu edelläkävijöitä. Tampereen tulee lähteä omista vahvuuksistaan ja edustaa suomalaista edelläkävijyyttä luontevana vastinparina maailmalle.”
Tampereen vetovoimaan vaikuttavat myös seikat, joita kaupunki ei yksin ratkaise, lähtien nopeammasta raideyhteydestä. Ilman rohkeutta kaupungilla ei kuitenkaan ole omaa ääntä.
Ennakkoluulottomasta heittäytymisestä todistaa Hemánuksen mukaan hänen itsensäkin valinta luovaksi johtajaksi. Juha Hemánus on tullut tehtävään pitkän ulkomailla olon jälkeen kaupungin organisaation ulkopuolisena.
Omana roolinaan hän näkee tamperelaisen tekemisen kytkemisen tiiviimmin kansainväliseen kehitykseen ja trendeihin. ”On puhuttava nykyistä enemmän eri kieliä ja luotava työpaikkoja kansainvälisille osaajille. Tampereen on kuitenkin oltava Tampere. Muutos on tehtävä niin että oma roso säilyy.”