Projektijohtaja Perttu Pesä – mitä kulttuuripääkaupunkihanke tuo Pirkanmaalle tullessaan?

LITTEROINTITYÖ / VALKEA VASA OY

Perttu Pesä

(alkumusiikki)

Tämä on Creative Finlandin ”Mitä kuuluu” -podcast, jossa kyselemme kuulumisia luovilta aloilta tässä maailman ajassa. Tervetuloa mukaan!

Essi: Mitä kuuluu kulttuuripääkaupunkihankkeen projektijohtaja Perttu Pesä?

Perttu: No kiitos kysymästä, kesää kohti. Ihmiset ei mua nyt nää, mut et mä olen itselleni tehny tämmäsen Hawaiji-paitahaasteen ja todennu, että haluan esitellä erilaisissa sosiaalisissa medioissa seitsemän erilaista Hawaiji-paitaa ihan vaan osoittaakseni asennetta sitä kohtaan, että kohta maailma vapautuu. Tai ainakin näyttää paremmalta kuin milt se on näyttäny. Tietysti tää tilanne on vaikuttanu meiän projektiinki. Ei ole niin helppo tehdä kansainvälistä hanketta kuin mitä se olisi silloin, ku ihmiset pystyvät kohtaamaan toisiaan. Mut toisaalta mä nään täs myöski sen, että kun koko maailma on samassa tilantessa, me olemme yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti kaikki jumissa, niin kyllä ihmisten aikataulut ja sielut aukeaa myöskin tämmösellä 2D-mallisella kokoustamisella aika hyvin. Yllättävän hyvin pystyy tekemään asioita, jotka liittyy yhteistyöhön, kansainväliseen yhteistyöhön ja verkostojen hankkimiseen ja muuhun. Kiirettä piisaa tietysti tällä hetkellä myöskin. Tässä meidän ”bidding bookki”-kakkosversio alkaa olla viittä vaille valmiina. Sitä yritetään sitte työntää kohta tuonne meidän päätöksentekojärjestelmään, painoon ja sitten äkkiä opetusministeriöön ennen kuin aikajana on jumissa.

Essi: No joo, kertoisitko sitte hiukan tästä hankkeesta paikallisnäkökulmasta? Eli mitä tää hanke tarkoittaa tamperelaisten asukkaiden kannalta ja mitäs muita kuntia tässä olikaan mukana, eli kuinka laajalle alueelle tämä hanke ulottuu?

Perttu: Tampere ja sitä myöten tietysti myöskin Pirkanmaa on sitoutunut aika vahvasti tähän kokonaiseen toimintaan. Meidän ympäristökunnista suurin osa, eli päähakijoiden, eli Tampereen ja Mänttä-Vilppulan lisäksi 18 muuta kuntaa on tällä hetkellä mukana tätä kulttuuripääkaupunkia viemässä eteenpäin. Sillä tasolla tää näyttää erittäin hyvältä, koska naapurikunnat on ymmärtyny sen, että tää on jotain mikä ei ole heiltä pois, vaan tää on jotain joka kasvattaa myöskin heidän omaa statustaan, osaamistaan, sivistystä, sitä kulttuurikenttää ja koko tätä yhteistyömentaliteettia. Sitä on ollu äärimmäisen hienoa nähdä. Kun mennään yksittäisen tamperelaisen tai pirkanmaalaisen housuihin, niin kyllä se kulttuuripääkaupungin tuoma eurooppalaisuus, sellanen tuulahdus jostain muualta, on iso osa sitä, mitä tää tuo myöskin muassa. Mä aina muistan sen kun meillä oli 2018 yleisurheilun nuorten MM-kilpailut. Yhtäkkiä tää kaupunki oli ammuttu täyteen. Täällä oli toista tuhatta erilaisten maiden verkkareissa olevaa ihmistä. Kun katso miten tamperelaiset suhtautuivat niihin nuoriin urheilijoihin bongaten: ”Hei kolumbialainen!”, ”Hei, toi on venezuelasta”, ”Tuolla on Bulgaria.” - yhtäkkii ylpeys siitä, että olemme osa jotain suurempaa ja saamme olla näyttämönä tämmösille ihmisille. Kyl sitä samaa ylpeyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä myöten oman kenttämme sivistämistä, sitähän täs tehdään.

Kulttuuri voi olla hirveen hieno triggeri myös muiden asioiden toteutumiseen. Tässä sivussa viedään kuitenkin ajatusta, että tässähän tehdään Tamperetta ja Pirkanmaata 2.0 käyttäen kultturia, taidetta siinä osana sen edistämistä. Kyl se tulee konkretisoitumaan ihan tavallisen tamperelaisenkin toimintaan. Älkää pelätkö, ei teitä pidetä sivussa vaan päinvastoin. Meillä oli itseasiasssa pirusti suunnitelmissa kaks A4:sta täynnä erilaisia kansalaiskohtaamisia ja mitä täs on ollu tarkotus tehdä - tietysti pirullista kyllä, ne siirty sit tulevaisuuteen. Mutta kyl täs otetaan laaja-alasesti huomioon sellaiset ihmiset, jotka ovat luonnollisesti osa uskontoa, eli ymmärtävät taiteita ja kulttuuria. Mut myös halutaan kattoa niitä, joiden näkökulma saattaa olla vähän toisennäkönen. Mun henkilökohtasen ideologian mukaan urheilu on osa kulttuuria. Niin se on ollu vanhassa kreikkalaisessa sivistyksessäkin. Sen takii me otetaan mukaan niitä sporttiseuroja ja niitä toimijoita sitä kautta. Tätähän tää on, yhteinen peli-ilta, jolla me teemme itsestämme ison eurooppalaisen näyttämön.

Essi : Miten yhteistyö eri kuntien välillä on toiminu tässä hankkeessa?

Perttu: Mun on pakko tunnustaa, että yhteistyö näiden eri kuntien välillä... olen vähän yllättynyt siitä minkälaisen positiivisen hengen tää on luonu siihen yhteistyöhön. Mä olen käyny nyt kahdessakymmenessä kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksen kokouksessa käyny läpi tätä asiaa. Kaikki on ymmärtäneet poliittisella tasolla sen, että tässä ollaan tekemässä jotain yhdessä. Tietysti valmiudet erilaisilla kunnilla on erilaisia. Kyllähän me tietysti olemme huomanneet sen, että meillä on kuntia vielä tälläkin alueella, jolla ei ole esimerksiksi olemassa omaa kulttuuristrategiaa. No hyvä, luodaan sille elementti, tehdään siitä edellytys ja tuotetaan tän prosessin aikana heille oman näköinen tavotetaso, miten kulttuuria ja taidetta voi niissä kunnissa kehittää.

Kokoluokat on tietysti erilaisia. On eri asia katsoa sitä 240 000 asukasta vetävän Tampereen silmälaseilla, kuin sä katsot esimerkiksi 9000:sen Mänttä-Vilppulan silmälaseilla, vaikka molemmat on tässä samassa junassa, niin ongelmakentät on erilaisia. Niit pitää ratkaista vähän erilailla, mutta sieltä se löytyy se yhteistyö. Mä näen sen, että yhteisölliset toimijat on olleet aktiivisia tässä ja heidän tarvii olla aktiivisia myös tulevaisuudessa, koska tän projektin tarkotus ei ole, että me mietitään mitä te teette. Ääh, ei siitä top down-ajattelusta tuu yhtään mitään. Sen täytyy lähtee siitä, että sul on siellä se pohja niitä toimijoita, jotka pystyy omalla panoksellaan tekemään parempaa yhteiskuntaa. Mä nään, että ollaan hienolla reitillä.

Essi : Seuraava kysymys ois sellanen, että mitä oppeja ootte tästä hankkeesta jo saanu ja mitä jää kaupungin toimintaan elämään tän jälkeenkin?

Perttu: Meidän tarina tietysti lähtee vähän jo aikasemmin liikkelle. Jos me ajatellaan, että me teimme jo biddingin jo vuonna 2006 kohdistuen 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkiin, joka sitten meni loppujen lopuksi Turkuun. Mutta me teimme siinä vaiheessa jo tietyn suunnitelman, että mitä tamperelaises kulttuurikentäs pitäs tapahtua. Me ollaan opittu tän 15 vuoden prosessin aikana, että ne asiat, jota nyt tehdään tässä projektissa, niin niitä pystyy ottamaan käytäntöön ja viemään niit eteenpäin. Ne tuo sitä parempaa näkymää. Työ ei sinänsä mene hukkaan. Tää on must se ydinasia, joka tietysti tämmösessä ylikunnallisessa yhteistyössä täytyy ottaa huomioon on se, että mitä asioita me pystytään jalkauttamaan kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Mikä on se päämäärä, mikä meillä on, joka positiivisissa merkeissä näyttää sitä eurooppalaista valokeilaa, mut ett mitä me haluamme toteuttaa kaikis mahdollisis tapauksissa. Kyl siel on isoja muutoksia niin asenteisiin, niin kulttuurin ja taiteiden aseman parantamiseen, kehittämiseen ja huomioonottamiseen, jotka mä jo nyt näen, että ne tulee saamaan ihan erinäkösen jalan sijan tällä alueella.

On pirun kivaa herätä aamusin tekemään töitä, kun ihmiset ympärillä on innostuneita ja ne ymmärtää sen ettei tää mikään riippakivi oo. Tähän ollaan valmiita sijottamaan aika isoja summia rahaa tällä alueella. Ymmärtäen se, että täs on meidän timeslotti päästä kakkoskaupungin perusdilemmasta, joka sillä aina on. Ne ei ole Eurooppalaajusesti tunnistettavissa. Kuka tahansa meistä pystyy luettelemaan aika helposti 55:sta Euroopan valtiosta 50 kun vähän miettii. Ja jokainen tietää niistä 40 pääkaupunkii. Mutta luetteleppa niiden 55:den eurooppalaisen maan kakkoskaupungit, niin hiljasta oikeesti on. Eli tää on isoa profiiliin liittyvää asiaa.

Toisaalta me halutaan avata niitä ovia meidän taiteilijoille näkyä tuolla maailmalla. Joku näistä kolmesta hankkeesta siirtyy 2. päivä kuudetta, ei pelkästään kansalliseksi hankkeeksi, vaan eurooppalaiseksi ikkunaksi muille maanosille samalla. Joku saa statuksen, jonka tehtävä on näyttää että tää on Eurooppa. Tää on hieman muuttunu tää ajattelutapa täs vuosien myötä. Jos Helsinki oli 2000, se oli mmmm. Päätös tehtiin vuonna 2011 Suomessa. Nyt päätöksen tekee 10 ihmisen eurooppalainen raati, johon piru vie mä en saa soittaa ja lobata asiaa yhtään enempää, vaan ne oikeasti tekee oman mielen mukaan sen päätöksen, mikä heistä tuntuu hyvältä vastauksselta eurooppalaisiin kysymyksiin.

Essi: Sä tuossa lähditkin vähän sille linjalle, mistä haluan seuraavaksi keskustella. Eli siitä, että miten näistä kulttuuripääkaupunkihankkeista saataisiin koko Suomen laajuinen asia sen sijaan, että ne olisivat niin paikallisia? Tai että esimerkiksi Tampereen kulttuuripääkaupunkihanketta varten tehty valtava työ jäis elämään vain Pirkanmaalle. Onko sinulla siihen ajatuksia tai haasteita, ideoita heittää ja mielellään konkreettisia esimerkkejä?

Perttu: Meidän tehtävä on vastata EU:n kysymyksiin tässä biddingissä. Ne koskee kuutta eri aihealuetta ja siinä on 44 eri kysymystä. Niihin kysymyksiin vastaamalla oikeasti ymmärtää, mitä täs tavotellaan. Täs tavotellaan jotain muuta kuin pelkästään sitä, että tää on markkinatapahtuma jollekin pienelle alueelle. EU tavottelee sitä, että he voivat ylpeästi näyttää, että tässä on olemassa paikkakunta, jossa eurooppalaiset taiteilijat kokoontuvat tämän yhden vuoden aikana. Sieltä maasta olevat taiteilijat kokoontuvat sen yhden vuoden aikana. Josta sinne paikallisesti toimivat taiteilijat kokoontuu yhden vuoden aikana. Ja sitä kautta luo jotain uutta.

Joku näistä hankkeista kuitenkin kesäkuun alussa siirtyy sellaseen vaiheeseen, että se on Suomen edustaja. Se tietysti tarkottaa kaikille suomalaisille sitä, että vuoden -26 tietty europpalainen näyteikkuna saa itselleen yhden host cityn. Kyl se kansallisesti ymmärretään tässä matkan varrella. Ei kenties vielä -21, mutta seuraavina vuosina. Ihan vaan senkin takia, että niin kiusallista kuin se pääkaupunkiseudulle onkin, niin niidenki pitää kääntää katsetta jonnekkin hieman ylöspäin, koska siellä tulee mahdollisuuksia toimia. Onhan tää ehdottomasti tärkee juttu tälle sukupolvelle, mahdollisuus ponnistaa pois päin myöskin ja eurooppalaiseen, maailman laajuiseen tietoisuuteen. Kyl tälle tulee se funktio ihan selkeästi, että kaikki haluaa olla täs mukana. Emmä näe siinä mitään sen suurempaa ongelmaa. Tamperelaiset ylensäkkään ei ole kauheen kateellista kansaa, että tänne tänne vaan.

Essi: Kiitos haastattelusta Perttu Pesä.

Perttu: Kiitoksia Essi, oli kiva olla tässä haastattelussa.

(loppumusiikki)