Creative Finlandin juttusarjassa kerromme positiivisia uutisia ja tarinoita muutostilanteissa pärjäämiseen. Jutuissa tuomme esiin inspiraatiota ja tuoreita ajatuksia sekä millaisia askeleita on otettu kohti uusia ratkaisuja.
Visuaalisen alan moniosaaja Kreeta Kallio ei pelkää seurata sydämensä ääntä, joka on johdattanut hänet asumaan takaisin kotiseudulleen pieneen Tuuloksen kuntaan.
Keskustelimme Kreetan kanssa epävakaan maailmantilanteen tuomista mahdollisuuksista: paluumuutosta, luomisrauhasta ja tilaisuudesta tehdä työtä aivan uudenlaisilla tavoilla.
Paluumuutto maalle
Ensimmäisenä keväällä, kun koronarajoitukset alkoivat, tuli mieleen ajatus muuttaa maalle ja seuraava ajatus oli, että ihan hullua. Tietysti meni hieman aikaa asiaa vastustellessa ja asiaa pohtiessa. Lopulta ääni pääni sisällä kasvoi niin suureksi, että muutto oli pakko toteuttaa.
Normaaliolosuhteissa minun olisi ollut erittäin haastava muuttaa, sillä tein yhteistyötä vielä viime keväänä kiinteistövälitysyrityksessä, mikä vaati kaupungissa asumista. Niinpä ensimmäinen päätös oli lopettaa päivätyö ja siirtyä uusiin haasteisiin. Tuntui, että sille oli oikea aika.
Suunnitelmissani on ollut asua täällä loppuvuoteen saakka ja palata kaupunkiin ensi vuoden alussa. Nyt näyttää kuitenkin täysin mahdolliselta, että hankin täältä itselleni oman mökin ja jään pidemmäksi aikaa.
Elämä on ollut tapahtumarikasta erityisesti kuluneen vuoden aikana. Korona on vaikuttanut paljon siihen, mihin suuntaan oma tarina on lähtenyt elämään. Kun koko maailma on hiljentynyt, on tullut aika kuunnella omaa intuitiota ja sitä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.
Ympäristöstä inspiraatioita tekemiseen
Ympäristö vaikuttaa paljon. Maalla ei ole häiriötekijöitä: ei tarvitse miettiä, menisikö kahvilaan tekemään töitä tai kävisikö lounaalla jonkun kanssa keskellä päivää. Työn tekoon keskittyy intensiivisemmin. Rauha ja hiljaisuus myös auttavat kuulemaan paremmin omaa ääntä.
Maalla ei myöskään koeta poikkeustilaa eristäytymisenä samalla tavalla kuin kaupungissa, sillä täällä elellään luontevasti aika lailla omissa oloissaan. Viime keväänä en jaksanut enää ”koronahysteriaa”, jota tuli joka puolella vastaan, ja se oli yksi syy, miksi halusin pois kaupungista.
Olen lähtöisin metsän keskeltä ja täällä lapsena leikkinyt omia leikkejä. Sain aika pienenä ensimmäisen oman kameran, jolla opin kuvailemaan kaikkea mitä maaseudulta löytyi. Olen myös aina pitänyt tarinoiden kirjoittamisesta. Olen kulkenut pitkän polun tanssiharrastuksesta ja tanssin opettamisesta näyttelijän työhön. Päädyin lopulta opiskelemaan sisustusompelua ja sitä kautta tekemään kiinteistövälitysyritykselle sisustustöitä.
Ahaa-elämyksen omalle suunnalleni sain opiskellessani Helsinki Design Schoolissa visuaalisen markkinoinnin tutkintoa. Marimekon luova johtaja Laura Väinölä kertoi luennollaan tehneensä kaikenlaista, kuten visuaalisia kokonaisuuksia Paperi T:lle ja olleensa mukana musiikkipuolella sekä ohjaamassa videoita ja mainoksia.
Aloin pohtia, miksi pitäisi valita vain yksi suunta tekemiselle, miksi en voisi lähteä rohkeasti siitä ajattelusta, että voin tehdä mitä haluan, monenlaistakin. Olin jo perustanut yrityksen ja lähdin hiljalleen kasvattamaan omaa toimintaa. Aloin tehdä tuotekuvauksia, henkilöbrändäystä ja ohjasin tv-mainoksen.
Tämä vuosi on tuonut tullessaan rohkeutta tehdä myös omaa vapaata taidetta yritysmaailman lisäksi. Olen kirjoittanut ja tuottanut kirjaperheen. Näköisesi-työkirja on suunnattu yrityksille, jotka haluavat itse luoda visuaalisen ilmeensä ja joilla on työkalut siihen.
Samaan kirjaperheeseen kuuluvat myös Näköisesi-lehti, joka on suunnattu aloittavalle yrittäjälle tai yritykselle, jonka visuaaliset elementit kaipaavat päivitystä. Näköisesi-brändikirja tarjoaa vinkkejä yrityksen markkinointiin, näkyvyyteen ja tarinan kerrontaan.
Ensimmäinen taidenäyttely on myös suunnitelmissa. Sen taustalla on pohdintani, ovatko Instagramissa julkaistut kuvat taiteellisesti vähempiarvoisia kuin valokuvat taidegallerioissa. Haluan nähdä alun perin pienellä näytöllä olleet kuvat isosti printattuna.
Suunnataan rohkeasti tulevaisuuteen
Olen huolissani yhteisöllisyyden vähenemisestä, koska tapahtumia ja kokoontumisia ei voida järjestää – ja silloin kun järjestetään, niihin liittyy paljon pelkoa. Olemme kuitenkin ihmisiä ja kaipaamme läheisyyttä ja kontaktia, ja keikoilla, elokuvilla ja teatterilla on valtava merkitys ihmisen hyvinvoinnille.
Tällä hetkellä olen tekemässä videoteosta, jonka tuotot lahjoitetaan mielenterveystyöhön. Videoteos ottaa kantaa korona-ajan päätösten aiheuttamiin mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen ja ahdistukseen. Toivon, että voin toimia inspiraationa sille, että annetaan vaan rohkeasti mennä ja tehdään, mikä itsestä tuntuu parhaalta.
Haaveilen siitä, että pääsisin suunnittelemaan entistä enemmän tapahtumia yrityksille. Olen ollut teatterissa lavastajana ja olisi hienoa päästä lavastamaan yritystapahtumaan aivan uusia, yrityksiltä itseltään näyttäviä maailmoja.
Teen taidetta ja muuta työtä omasta hyvästä olostani lähtien ja toivon, että se näkyy myös työssäni. Oma visio ei ole tärkein asia, vaan sellaisten asetelmien luominen, joista on ihmisille iloa ja hyötyä. Itselläni fiilis on nyt hyvä ja kaikki vaihtoehdot ovat avoinna.
Kuvat: Kreeta Kallio
