Kuva: Aljona Granberg
Sasha Luchkova on alun perin Venäjän Ulyanovskista kotoisin oleva kuvataiteilija, joka vuosien ulkomailla asumisen jälkeen kutsuu itseään humoristisesti matkustavaksi sirkukseksi. Keskustelimme Sashan kanssa muutoksen symboliikasta, omaan sisäiseen kompassiin luottamisesta sekä tietysti taiteen tekemisestä.
Avoimena elämän yllätyksellisyydelle
Sasha Luchkova on seikkailijanainen: hän ei viihdy samassa paikassa tai saman asian parissa pitkään. Suomeen kolme vuotta sitten muuttanut Luchkova on Suomen ja Venäjän ulkopuolella viettänyt enimmäkseen aikaa Balilla, Portugalissa, Italiassa, Marokossa ja Yhdysvalloissa. Suomeen hän tuli ensimmäisen kerran jo teini-ikäisenä äitinsä kanssa ja on käynyt koulunsa Salossa.
”Kysymykseen 'kuka olen' voisin vastata asioilla, joihin identifioidun. Esimerkiksi 'olen taiteilija' tai 'olen venäläinen', mutta mikään sellaisista ei kuitenkaan voi kuvailla sitä asioiden kirjoa, joka ihmisenä olen. Sanoisin, että Portugali kuvastaa persoonaani monella tapaa ja siellä, laineiden liepeillä, asuinkin enemmän tai vähemmän viisi vuotta. Jos joku minut haluaa määritellä tarkemmin, tarjoan mielelläni lisätietoa”, Luchkova naurahtaa.
Viimeiset pari vuotta Luchkova on työskennellyt The Giving heArt -projektin parissa, jonka tarkoituksena on ollut tuoda iloa ihmisten elämään: hän jätti kaiken kaikkiaan 22 piirustusta ympäri Helsinkiä ihmisille löydettäväksi ja ilmaiseksi kotiin vietäväksi. Jokaisen teoksen mukana oli lahjakortti elämäntapavalmentajalle, jonka myötä taiteilija halusi rohkaista ihmisiä elämään elämäänsä tavalla, joka tekee heistä onnellisia.
Teokset löysivät omistajansa ja syksyllä 2020 ne nähtiin taidenäyttelyssä Hotelli Katajanokassa Helsingissä. Luchkova kertoo, että teoksia on tulossa löydettäväksi lisää:
”Aion jatkossakin jättää maalauksia Helsingin kaduille ohikulkijoille löydettäviksi ja mukaan otettaviksi. Niistä jokainen tulee sisältämään pieniä lahjoja, joiden toivon olevan löytäjälleen mahdollisuus muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Haluan näyttää ihmisille, että elämä voi olla taianomaista ja yllätyksellistä!”
Kuva: Kim Friman
Luchkova kiertelee ympäri Helsinkiä ja vaihtaa asuinpaikkaansa muutaman viikon välein. Hän näkee jatkuvassa muutoksessa paljon symboliikkaa, tuntemattoman syleilyä.
Taiteessa ja luovuudessa Luchkova kertoo olevansa viehtynyt juuri niiden jatkuvaan muutokseen ja rajattomuuteen. Hän kokee kiinnostavana, miten ihmiset rakentavat oman maailmankarttansa ja navigaatiosysteeminsä siinä. Luchkova haluaakin taiteellaan kannustaa ihmisiä korvaamaan omia pelkojaan uteliaisuudella:
”Uskon, että kaikilla ihmisillä on sisäinen, intuitiivinen kompassi. Se, miten hyvin kuulemme sitä ja sen ohjausta näkyy siinä, mitä tunteita ja mielipiteitä kokemuksemme meissä herättävät. Sisäiseen kompassiin luottaminen vaatii paljon rohkeutta ja epätietoisuuden kanssa sinuiksi tulemista. Yleensä pakoilemme epävarmuuden tunnetta, koska haluamme seistä tukevasti jaloillamme varmalla maaperällä – löytää varmuutta siitä, että tekemämme valinnat ovat oikeita."
Mutta kuten Liisa Ihmemaassa, jos emme koskaan mene minnekään, emme myöskään eksy ja löydä uusia asioita. Itse haluan omassa elämässäni ja taiteessani luottaa lujasti sisäiseen kompassiini ja oleilla mukavasti epävarmuudessa, sillä se korreloi minulle elossa olemisen tunteen kanssa. Mukavuusalueella oleminen antaa turvallisuuden tunnetta tiettyyn pisteeseen asti, ja tunnemme olomme hyväksi. Mutta sitten tulemme mukavuudesta riippuvaiseksi ja huomaamme lopulta olevamme aika jäykkiä ja muuttumattomia, kunnes jokin tapahtuma kääntää asiat päälaelleen. Juuri sillä tapaa sisäinen kompassimme toimii: se työntää meidät seuraavaan suuntaan.”
Kuva: Sasha Luchkova
Elämä on yhtä kuin taide
Luchkovalle luomisprosessi vaatii hiljaisuutta. Hän lähtee usein liikkeelle jostain muodosta tai elementistä, mutta antaa nopeasti luovuuden virtaukselle vallan. Hän ei usko asioiden pakottamiseen vaan haluaa toimia luovuuden ja taiteen ilmentymisen välineenä: antaa asioille tilaa ja mahdollisuuksia nousta esiin.
”Piirrän usein naishahmoja, koska ne auttavat prosessoimaan seikkailujani. Ne ovat kaikki myös jollain tapaa omakuvia – eivät kirjaimellisesti, mutta omakuvia esimerkiksi tietystä tunnetilasta tai haasteesta elämässäni, jonka haluan vangita ja tuoda esille. Se on ilmaisutapani, jonka avulla pystyn vapautua kyseisen tunteen tai tilanteen pyörteistä”, Luchkova sanoo.
Luchkova uskoo, että eristäytyneisyys on ratkaisevan tärkeää ihmiskokemuksessamme. Siksi hän näkee myös positiivisia puolia pandemiatilanteessa: viimeinen vuosi on auttanut meitä ymmärtämään, että emme ole niin erillisiä toisistamme kuin luulemme.
”Eristäytyneisyytemme ansiosta pystymme näkemään ympärillämme olevien häiriötekijöiden ohi ja kohdata asioita, joita olemme sisällämme piilotelleet tai jotka ovat piilotelleet meiltä. Mielestäni meille kaikille tekee hyvää kohdata sisällämme olevat syvemmät tuntemukset sekä toimintamallit, joka aiheuttavat meille kipua ja onnettomuuden tunteita. Se on monesti tuskallinen, mutta puhdistava prosessi”, Luchkova toteaa.
Luchkova pitää omassa seurassa olemista ja siitä nauttimista välttämättömänä omalle työlleen. Hänen mielestään itseensä tutustuminen on jatkuva, ikuinen prosessi.
Tämän maailmanajan Luchkova kokee muutoksen aikana, jonka on itse käyttänyt perehtymällä omaan elämäänsä taiteellisena prosessina, jossa elämä on yhtä kuin taide. Hän näkee kaikkien taideprosessiensa olevan vain osa suurinta teostaan, eli elämää:
”Elämäni isoimpaan taideteokseen hyödynnän samoja metodeja kuin muussakin taiteen tekemisessä: radikaalia aitoutta ja rehellisyyttä, rajojen ja rajoitusten poissaoloa tai liikehdintää kohti rajattomuutta, odotuksista luopumista sekä näiden asioiden käytäntöön laittoa mahdollisimman kiehtovalla tavalla. Kun elän elämääni näiden periaatteiden mukaisesti, voin olla se taiteilija, joka haluan olla. Jokainen ihminen on oman elämänsä luoja ja jos voimme elää rehellisesti sisäisen kompassimme mukaan muokkaamatta itseämme sen mukaisesti, kuinka kuvittelemme muiden haluavan nähdä meidät, uskon että maailma voi olla aika erilainen kokemus.”
Sasha Luchkova on toiminut muun muassa surffiohjaajana. Kuva: Sasha Luchkova
Luchkova työstää parhaillaan piirroksiaan sekä työskentelee tatuointiliike-konseptinsa parissa. Hän sanookin tatuointitarvikkeiden olevan ainoa pysyvä asia elämässään, sillä niitä hän kantaa aina mukanaan muiden asioiden muuttuessa ympärillä.
Tatuointitaiteessa Luchkovalle tärkeää on, että hän on tietoinen siitä, mitä tatuointi merkitsee ja edustaa sen ottajalle. Näin tatuoinnin tarina saadaan esille. Tulevaisuudessa Luchkova haaveilee muun muassa käyvänsä helikopterilentäjän koulutuksen.
”Tämä on juuri sitä, mihin viittasin omien rajojen työntämisellä kauemmaksi: on hyvä olla antamatta muiden odotusten tai ulkopuolelta tulevien paineiden rajoittaa liikaa omaa tekemistä. Itse olen työskennellyt kuvataiteilijan ammatin lisäksi markkinoinnin parissa, surffiohjaajana, tatuointitaiteilijana sekä ravintola-alalla. Seuraava looginen askelhan on tietysti helikopterilentäjän ammatti!” hän nauraa.
Kuva: Oskari Ranta
